Tänään sitten koitti toko-koe, josta itselläni oli vähän ristiriitaisia tunteita, vaikken niitä ehkä itselleni myöntänytkään. Pieksämäen HauHau-hallin pihalla, tuomari Erkki Shemeikka.

Paikkamakuu suoritettiin hallissa. Taimin kanssa mentiin hyvällä asenteella halliin, ja se oli tosi kivasti mukana. Toisella käskyllä maahan (taas). Kesti maassa, mutta oli kai ollut levoton ja tullut jopa vähän eteenpäin. Nousi kuitenkin ekalla perusasentoon. Tuomari ei kait sitä kaksoiskäskyä kuullut, levottomuudesta pisteitä 9. Alkoi parin tunnin odotus, jonka jälkeen yksilöliikkeet.

Oma valmistelu oli hätäistä ja vähän sellaista "yrittämällä yritettyä". Huomasin, ettei Taimi nyt niin hyvin ollut mukana kuin aiemmin, mutta en antanut sen häiritä. Kehään mentiin reippaasti, ja hyvältä näytti kuitenkin siinä vaiheessa. Seuraaminen lähti ihan ok, mutta heti ekassa käännöksessä jäi vähän himmaamaan, otti alustasta jotain häiriötä. Alusta oli ihan hyvä, jäinen hiekka, jonka pinta oli alkanut sulaa, ei kuitenkaan mutavelliä eikä paljoa jääpintaa, vaan ihan hyvä. Taimi ilmeisesti projisoi vaan epävarmuutensa sitä kautta... No joo, mutta seuraaminen siis kuitenkin ihan tyydyttävää. Kunnes alkoi juoksuosuus; Taimi oli siinä vaiheessa ilmeisesti katsonut meikäläistä vähän silleen, että mitä helkkaria tuo oikein tekee. Pisteitä 8,5. Ajattelin, että ehkä tämä menee jotenkuten nyt läpi kuitenkin, kun en itse hermostunut, vaikka huomasin, ettei nyt ole ihan paras mahdollinen vire.

Liikkeestä maahanmeno oli ihan ok, vaikka ei se seuraaminen tuntunutkaan niin hyvälle kuin voisi. Pisteitä 10. Tuomarilta taisi jäädä huomaamatta, että Taimi ei ollut mennyt istumaan perusasentoon, vaan jäi puolitiehen. Uusi juttu tämä siis. Heh.

Luoksetulo. Joka tottapuhuen hirvitti torstain jälkeen JA tämän päivän tuntemusten takia. Kun käännyin kohti koiraa, Taimi katseli jonnekin muualle. Great. Just näin. "Taimitule!", korvakaan ei lotkahtanut. Uusi tule-käsku, viiveellä Taimi lähti, juoksi n. 3 metriä ja pysähtyi. Sitten ei tainnut liikkuri sen paremmin kuin minä tietää mitä tehdä. Kutsuin kohta sen tänne-käskyllä, ja se ravasi muutaman metrin päähän. Uusi tänne käsky, josta Taimi huojentui, ja tuli hienosti eteen. Ja käskystä sivulle. 0 pistettä.

Liikkeestä seisominen, pisteitä 8. Seuraaminen taisi rokottaa, pysyi kyllä mukana, mitä lie tapahtunut muuten, hyvin seisoi. Vai jäikö perusaento sitten taas, ei pysty muistamaan.

Nouto, huh, lemppariliike, pelasta tilanne ja luo hyvä fiilis Taimille. Lähtee hyvin laukalla kapulalle, ottaa sen suuhun, jee. Pysäyttää vauhdin, kiertää jääalueen hipsutellen, menee vissiin sekaisin, että mitäs tässä oltiin tekemässä, menee maahan kapulan kanssa muutama metri ennen minua. Hei jee. Mutta hermot pysyy minulla kasassa, taputan reisiäni ja sanon, "tuo vaan". Hieno eteen tuonti ja irrotus, varmaan meni sivullekin kivasti. Säälistä 5. Ps. ei ollut ainakaan liian innokas nouto. Edit. Siis pisteitä tuli oikeasti 7!

Kaukot, joissa on ollut tällä viikolla ongelmaa, ei enää odotuksia. Yllättäen nouseekin ensimmäisellä, mutta sitten kääntyy katse pois, ja vasta toisella maahan. Istuu taas ensimmäisellä, toisella maahan, nousee muistaakseni toisella perusasentoon. Pisteitä 5.

Hyppy, no jos edes toinen lemppari nostattaisi fiilikset, mikä olisi kiva juttu loppuun. Hyppää kyllä, muistaakseni parin sekunnin viiveellä, menee aika vinoon. Annoin vartaloapua kutsussa, jottei keksisi kiertää, kun ei ole sitä aiemminkaan tehnyt. Pisteitä 6.

Kokonaisvaikutus 8, miksi? Ehkä nolla voisi olla vähän lähempänä totuutta.

Voi jeesus sentään. Tämä oli itselle taas niiiiin hyvä opetus. Siis niiiin hyvä. Mikä oli parasta, hermo ei pettänyt, koska ehkä miulla oli pieni fiilis siitä, että näin voisi käydä, vaikka sitten yritin optimistisesti ajatella, että ehkä tämä koe nyt kuitenkin sitten menee. Taimi ei ole varmaan ikinä treeneissäkään tehnyt niin surkeasti. Tai ei voi sanoa, että surkeasti, vaan epävarmasti ja epäluottavaisesti. MUTTA jos olen rehellinen itselleni ja muille niin viime aikojen treenailut ovat johtaneet suoraan tähän. Treeni on muuttunut kauhean suunnitelmalliseksi, mikä on siis hyvä, mutta samalla minusta on tullut kontrollifriikki niiden suhteen. Ei ole tuntunut samalta kuin pari viikkoa sitten. Annan pienten asioiden häiritä, ja oma fiilis menee helposti, ja se aiheuttanee sitten väkisin pingotusta, joka taas ihan varmasti vaikuttaa koiraan. Ja practice what you preach, eli elä mene kokeeseen, jos tulee olo, että nyt ei kannata mennä. Mutta kun sitä ihan vähän halusi inhimillistää koiraa, että kyllä se nyt varmaan menee, kun se meni viime kokeessakin innokkaasti (paitsi paikkamakuu silloin). Mutta kai nämä jutut pitää aina itse tehdä, ja ottaa opiksi.

Noh, ei ole varmasti tapahtunut mitään, mistä ei yli päästä. Katse on jo eteenpäin, kokeisiin ei ole just nyt kiire.

***

Kokeen jälkeen tein ruudun pihalle, ja otin Taran kanssa treeniä. Hyvää seuraamista, liikkeesti istuminen, tunnari, ok luoksetulo ja onnistuneita ruutuja 2 kpl! Hallissa ruutu ei mennytkään niin hyvin kun ihan lopussa siellä pyörähdettiin. Hakeutui siis liian reunaan siinä. Tara päässee aiemmin kuin ajattelin korkkaamaan voittajan, jos vaihdan sen Iisalmen kokeeseen - Tara on kuitenkin valmiimpi kuin Arvi. Pitäähän se jossain vaiheessa käydä tsekkaamassa missä mennään.

Taimin kanssa leikittiin porokoiraongella hallissa, sika hyvä fiilis ja vire. Loi uskoa hommaan, ja vahvisti tuntemuksia siitä mikä meni vikaan. Ehkä tämä vielä tästä. :)

Käytiin Hertalla ja Panulla tyttösten kanssa leikkimässä Martin, Rasan ja Vertti-pennun kanssa, koirat tuli hyvin juttuun koko porukka. Taimista oli ihanaa kun olit pentu-Vertti ja vanhapentukaveri-Rasa, Martti jäi tänään vähemmälle huomiolle, vaikka ensikohtaamisessta se fanittikin Marttia kympillä. Tara taas oli aikuinen ja hyväkäytöksinen lady, joka oli Rasan mielestä ihana. :D