Niinpä niin, ja taas se tiistai koitti ja treeneihin kävi matkamme. Taimin kanssa pari pätkää, oli kontaktia ja keppiä ja hyppyä mitä lie kaikkea. Kivat omannäköiset treenit, joissa yhdellä radalla korjattiin keppien aloitus aika monesti, mutta osasin tehdä sen oikein eikä koira laskenut yhtään! Huu! Ja siitä tulikin mieleen, että olisi syytä ottaa parin treenin teemaksi yksittäiset esteet (keppejä, kontakteja, hypylle irtoamista jne.). Sitten joskus. Koska nyt jos Taimi ei aloita kohta juoksua niin räkäpallero sentään. Sillä on tasan kolme päivää aikaa aloittaa, niin päästään ehkä Joan tokokokeeseen.

Mutta takaisin agilityyn, tuli aika hiton hyvänmielen oivallus tänään: oikeasti - Taimi etenee radalla, lukee esteitä eteenpäin eikä koskaan siis koskaan jumita etenemistään katsoakseen minua ja jäädäkseen junnaamaan paikoilleen. Minun tehtäväni on osata sitten näyttää esteet niin hyvin oikein, että oikea este on aina seuraava. Ja muutenkin mieliala ja spiriitti on ollut pitkään kohdallaan. Tästä suuri kiitos tukisukkisporukalle ja pystykorvatokoporukalle ja kaikille muille ihanuuksille. :) Euforia katossaan. 

Arvin kanssa otettiin vähän irtoilua, joka sekä tänään että viikko sitten on takkuillut. Ja tuli mieleen, että narupallo on ollut kauan poissa treeneistä, eikä palkkauskaan oeln ehkä siis ollut ihan paras mahdollinen koiran mielestä. Siispä otamme narupallon ensi viikolle ja paneudumme Arviin (koska Taimi JUOKSEE ensi viikolla).

Tokostimista mainittakoon eilinen tunnari pihalla Tomin liikkuroimana - nappisuoritus. Tänään hallilla ruutua ennen treeniä, ongelma ei ole enää etteikö menisi ruutuun saakka hyvin mutta hakeutuu siis oikeaan reunaan, kuten aiemmin mainittu. Se, onko se ongelma, en tiedä. Nyt se ei ole, ja paikka on muuten oikein varmasti ja hyvin ruudussa, eikä maahan mennessä mitään vaaraa joutua ulos. Mutta jos se alkaa siirtyä... Katsellaan ja kuulostellaan.