Ollaankin kyllä oltu ihan superlaiskoja jäljestäjiä tänä vuonna! Tai siis minä, superlaiska jäljentallaaja. Ei sitä aina voi kaikkea keretä ja jaksaa, se onkin ollut tämän kesän selvä teema. Mutta toisaalta on kelikin ollut niin raskas, että en tiedä, olisiko sitä nyt ollut niin järkeäkään hikipäässä tehdä. Olisihan tietysti haasteena ollut tuo raskas olosuhde, ja tulihan sitäkin kyllä tehtyä. Muuten jälki on vaan toiminut niin hyvin, että tavallisiin perusjälkiin ei oma motivaatio vaan riitä viikottain. Mitä haasteellisempia ja mielikuvituksellisia jälkiä saisi tehtyä, sen parempi se meille olisi.

Eilen kuitenkin päätin käydä tekemässä motivaatiojälkeä pellolle. Suht säännöllisesti namitettua, kolme keppiä, yksi niistä metsään tehdyssä poikkeamassa. Oli terävää kulmaa ym. Sää oli kuuma ja kostea, aika raskas siis. Jälki vanheni sen verran, että käytiin heittämässä pieni rinksa ~alle puoli tuntia.

Taimi nosti pellolla hyvin jäljen, en varsinaisesti lähettänyt sitä, vaan mentiin vapaasti kohti jälkeä. Ajoi tosi nätisti: motivoitunut, rauhallinen ja häiriintymätön, söi hyvin nameja ja pysyi jäljen päällä paria sivutarkistusta lukuunottamatta. Oli tosi hienon näköistä! Onneksi aikoinaan tuli tehtyä pellolla ja vietyä läpi se, että Taimi malttoi jäädä syömäänkin, vaikka se alkuun oli ihan tosi vaikeaa sille.. Nyt jälki oli harmoninen. Ainoastaan kepeiltä lähtö oli tuttu sinkaisu, eikä asiaa auttanut ettei minulla ollut hanskoja, ja oli vaikea pitää tuntumaa kun liina olisi polttanut kättä ja siitä saattoi syntyä töksyjä jotka taitavat olla sen koko asian ydin. :P Ei vaan muistanut ottaa hanskoja mukaan. Loppua kohden alkoi käydä raskaammaksi, ja Taimi meni viimeisen kepin ohi, ja sille meneminen oli vähän hankalaa. Tuntui, ettei keppi haissut paljon jostain syystä, koska yleensä näen helposti sen eleistä, kun se on hajulla. Annoin vapaasti etsiä ja lopulta kun keppi löytyikin, oli ilmaisu tosi hieno.