Eilen illalla otin naksuttimen, koiran ja vähän tunnarikapuloita. Taimille tunnistuksesta naksuja. Alkuun kaksi normia ja hyvää. Kolmannessa piilotin omaa. Taimi nuuski todella kauan niitä vääriä, ja olin jo sydärin partaalla, että kestääkö sen hermo etsiä sitä omaa. Mutta hienosti kesti ja lopulta se ajautui omalle, josta tunnistuksesta taas naksu. Loppuun yksi vähän helpompi. Avot, treeni on edennyt kuten tarkoitus.

Kaukojen vaihdot yksittäin useampi toisto samaa on myös tuonut kivaa tulosta. Voi että kun miun on vaan niin vaikee edetä kohti kokonaisia liikkeitä, kun ei halua että metsään menee. :D Onneksi koira on nuori, eikä kiirettäkään ole. Olishan se aika siistiä, että sitten kun matka kasvaa kokonaiseksi ja setit pitenee kokonaisiksi, olisi koira joka ei oikeasti liiku. Toivossa on hyvä ellää.