Eilen matkasin tyttöjen kanssa Varkauteen. Meillä oli siellä tukisukkahousuryhmän puolivuotiskatsaus ja treenit, eli mukana niin ikään Hertta ja Martti sekä Päivikki ja Tanhu. Lauantaina tehtiin katsaus menneesen ja kurkistus tulevaan, tänään sunnuntaina treenattiin hallilla. Taimin kanssa tein läpi kaikki voittajan liikkeet kahdessa erässä - ensin ruutuun asti, sitten loput.

Paikkamakuu oli hyvä, perusasentoon nousi vajaasti, mutta muuten ei ihmeempää mainitsemista. Seuraamisen alussa oli vähän kartioiden skannausta ja edistämistä, mutta parani loppua kohden. Totesinkin, että luvattoman vähän on seuraamista treenattu... Liikkeestä istuminen superi, josta jatkoin palkatta luoksetulon alkuun. Pysäyttelin muutamat kerrat, oikein oli kivaa menoa, pitää vaan itse muistaa pysäyttää tarpeeksi ajoissa, eikä ihailla koiran juoksemista. ;) Ruutuun hyvä lähtö, toinen käsky tarvittiin ruutuun menoon. Vahvisteltiin lähempää, ja lopuksi sitten "loppukaneetti", jossa ei moittimista.

Toinen setti alkoi hyppynoudolla, joka oli hieno. Siitä metalliin, joka niin ikään hieno, vaikkakin ei se niin innokasta se palautus ole. Yhtä kaikki, laukalla tulee. Sitten meinasin tehdä kardinaalimokan, kun keksin alkaa riehuttaa Taimia - ennen tunnaria! Heh, tajusin mokan ja rauhoittelin sitä. Tunnarissa haisteli tarkkaan, otti oman, tiputti ja jatkoi haistelua, ja toi sitten sen oman. Hyväjee, varmuutta vaan tarttee! Kaukot, joissa ensin yksi seisomaan nousu ykkösenä, sitten setti, jossa pikkuisen edistymistä, yksi kaksoiskäsky, mutta jotakuinkin juuri sellaista, mitä olin odottanutkin, ja olin tyytyväinen. Tänään lähti ilmottautuminen tammikuun kokeeseen. Meno oli tarpeeksi hyvää, vaikka pientä säätöä vielä on. Haluan lähteä hakemaan onnistunutta fiilistä, osasuorituksia ja mieltä.

Tara oli niin ikään mukana, hakemassa hyvän kokemuksen "vieraasta" hallista. Vieras siinä mielessä, että kaksi vuottahan siitä Taran viimeisestä avon kokeesta ko. hallissa taitaa olla. Hengailtiin hallissa, ja mentiin paikkamakuuseen. Toimi kuten normaalisti, halusi mennä toisia nuuskimaan. En ollut vihainen, vaan pyysin iloisesti takaisin sivulle. Levottomat oloinen se oli, mutta parani kun kehuin ja palkkasin. Tehtiin sekä istuminen (jossa se meni maahan) että maassa paikalla olo. Myöhemmin tultiin taas halliin hengailemaan hetkeksi, kunnes otin hihnan pois, ja tehtiin kehään meno. Perusasennosta tehtiinkin sitten vaan riehuleikki, josta Tara oli innoissaan. Ruutuun meno tehtiin, jossa aluksi hassusti meni ruudun oikean reunan yli, ei siis ollut ruudussa. Jotenkin se ei tuntunut näkevän hirveän hyvin ruutua, mutta suunta oli vaan oikea, koska hallissa ei ollut mitään muutakaan, mihin se olisi voinut mennä. Uudestaan tehtynä onnistui tosi hyvin, ja sitten oltiin taas niin iloisia ja leikkisiä. :)

Taidan tehdä niin, että Taimin vuosi- ja juoksuloman aikana helmi-maaliskuussa Tara pääsee toko-kokeeseen. Tuntuu, että nyt voitaisiin lähteä taas tarkistamaan tilaa, kun ohjaajan pääkopa on säädetty oikeisiin sfääreihin.

Nyt on hiukka uupunut olo. Kolmeen asti yöllä tehty maailmanparannus ottaa voimille. Siihen vielä päälle treenit jossa antaa fyysisesti ja psyykkisesti kaikkensa, niin ei tällä kunnolla kauan jakseta. ;) Vaan olihan se aika kiva katsoa videolta jälkeenpäin, miltä meno näytti. Etenkin "hullut tytöt juoksevat ja kiljuvat ympäriinsä hallissa, istuvat yhtäkkiä maahan kehumaan koiraa, joka retuuttaa kärpännahkaa" pätkä oli mainio! Tukisukkis (eli vertaistukiryhmä) perustettiin, jotta voisimme yhdessä pohtia näiten hitaiden ja vietittömien la(p)pa(lai)s koirien kanssa (vai miten se nyt meni ;)) touhuamista pidemmän päälle, josko niistä johonkin kuitenkin olisi - huumoria on oltava, senkin kun aina muistaisi. Maailma on avara, kun sitä katsoo oikein. Mutta olkoon se tämän kerran siirappiosio, jatketaan elämää taasen eteenpäin ja katsotaan, mitä eteen tulee - sieltä voi tulla ihan mitä vaan. Sitten pitää vaan opetella elämään sen asian kanssa. :)