Noniin ja taas kerran vakkareissa hypittiin. Arvi harjoitti ohjaajan kuvioita, ja Taimin kanssa sitten yritettiin jotain. Ja ihan hyvin yritettiinkin, ei siinä mitään. :) Pari huomiota vaan; kun Taimi on herkempi valeraskausaikaan, alan itse mennä pehmeämmäksi ja pehmeämmäksi --> Taimi hipsuttelee kun kerran ohjaajakin --> turha noidankehä. Se ei enää ole edes harkkiksenä, joten tulta pesään vaan ja menoa! Hyvä huomio, hyvä huomio. Siispä oikeinkin näppärää rataa saatiin aikaiseksi, etenkin päällejuoksuista saa olla hjuvin ylppis tällä erää! Jes! 

Mutta täytyy kyllä sanoa, että on Taimista pentujen jälkeen tainnut tulla hieman mukavuudenhaluisempi, ja esim. lämppä-/jäähdyttelylenkeillä se vähän ravailee vaan, kun mennään poispäin maneesista, ja hirveällä hingulla takaisin. Ennen maistui liikkuminen ihan eri tavalla. Samoin sen offroad-maine on nyt kärsinyt, kun se hienostelee tietä pitkin. Umpihankilenkille joudettaisiin, jos vaan vaunujen kanssa siellä pääsisi etenemään vähän paremmin. :D Ei nimittäin voi hirveästi syytellä koiraa, kun katselee omia linjojaankin tässä vastaavassa tilanteessa...   Mutta jospa se tosiaan nyt taas normalisoiduttuaan ottaisi vähän reippaampaa askelta toisen eteen, sillä tuon painonkin kanssa saa olla hyvin tarkkana, kun meinaa tarttua helposti. Tara sen sijaaa on tehnyt taas taikatempun, ja irtokarvan katoamisen myötä muka-pyylevästä rouvasta on tullut sporttinen rippikoulutyttö.