Taimi ja Arvi saivat osallistua tänään eläinsuojeluyhdistyksen hallituksen kokoukseen. Ensimmäinen luottotehtävä oli leikittää ihanaa vespa-Ruskaa. :D Arvia vähän arvellutti, kun se oli iso ja tumma, mutta hienosti se käyttäytyi kuitenkin. Taimilla ja Ruskalla on jonkinlainen sielujen yhteys, viimeeksikin ne leikkiä paini lattioita pitkin.

Tämän jälkeen suunnattiin agitreeneihin. Noh, Taimilla näkyi joko reilun tunnin leikit, tai sitten myös muu lapas-lahnakausi. Oli kyllä hyvin tahmeaa menoa. Se ei jotenkin häirinnyt minua, koska se kuitenkin teki esmes takaaleikkaukset ihan mallikkaasti, vaikkakin vauhti oli huvittava. Niinpä jätettiin toistot minimiin, ja kerättiin intoa tekemällä keppejä muutaman esteen takaa namialustalla. Kappas, vauhtia löytyi... Samaten loppurata meni kyllä ihan vauhdikkaasti. Se oli jotenkin kauhean uupuneen oloinen, puuskutti. Toisaalta juoksujen loppumisesta on nyt se reilu 8 vk.. Jos nyt en ihan väärin muista, tässä vaiheessa on ennenkin ollut tällaista nähtävissä. Siispä en vaivu epätoivoon, vaan odotellaan tämän kauden päättymistä. Tämä ei ole selittelyä, vaan muistutus minulle, että seuraavan kerran kun eletään näitä hetkiä, voin palata tähän kirjoitukseen ja todeta asian, enkä ajatella, että meidän agilityura päättyi tähän. 
Onhan tällaista menoa ollut nyt viimeviikkoina hieman ilmassa. Viime viikolla kuitenkin mentiin vielä virkamiesmäisesti, nyt oltiin jo suojatyöläisiä. Kotonahan siis kaivellaan yöllä pennuille koloa sängyn alla. Pentuja ei onneksi ole koskaan kuitenkaan syntynyt, edes niitä lelunnäköisiä. Kohtahan tämä pitäisi olla ohi, jos se sitä on.

Arvin kanssa. Hmmmmm... *syvä huokaus*. Voi että minusta välillä tuntuu, että olen ryssinyt jotain. Ihan jee, kun mennään tietynlaisia juttuja. Ihan jee, kun sillä on kaikki kohdillaan. Mutta kun se on niin (ohjaaja)herkkä kuitenkin, ja jos en osaa kannustaa ja ohjata, vaan olen varmaan painostava ja epälooginen, se alkaa passivoitua. En oikein osaa selittää tarkalleen, mitä tarkoitan. Olen sille ollut joskus ihan liian tiukka, ja välillä vieläkin. Osaisinpa, tai olisimpa osannut, tukea sitä enemmän. Toisaalta taas tokossa ollaan löydetty yhteistä tatsia, seuraamiset on niin hienoja, kun tein hallillakin vähän. No ehkä se tästä, taisi olla vaan vähän huono päivä. Motivaatiohan sillä on tosi hyvä, mutta se viimeinen puristus, yhteinen revitys meiltä puuttuu.

Niin, no mainitaan vielä se, että tehtiin Taimin kanssa kolmen minuutin paikkamakuu piilossa, kavereina Hinkuu ja Viima. Hyvin meni. Heitti lonkkalevolle heti alussa, mutta ei heitellyt peppua puolelta toiselle.