Me ollaan väsyneita! Me ollaan ihan hemmetin väsyneitä. :D Mutta ihan iloisia, onneksi. Agirotu on nyt takana. Vähän ristiriitaisissa tunnelmissa sitä vietettiin, kun toisaalta oli ihanaa, että oltiin taas Agirodussa, mutta paria päivää ennen saatu auringonpistos ja siitä seurannut "pieni painonpudotus" ja vielä lähtöpäivää edeltävänä päivänä ollut kuume veti hieman mehut pois... Torstai-iltana palasin elävien kirjoihin, joten perjantaina sitten istumaan taas kuudeksi tunniksi autoon. Hullun hommaa, ja järkyttävän rankkaa tämä lomailu! Niin, siis tosiaan tuon auringonpistoksen jäljiltä en ollut täysissä voimissa ennen kuin sunnuntaina, lihakset oli jäykät, ja huono-olo iski heti jos aurinko paistoi. Silti jotenkin sain kyllä tsempattua radat läpi kohtuuhyvin. Tässä niistä:

Perjantaina oli yhdet startit. Taimin radalla oli tehtävä ratkaisu ja ohjattava kepit vasemmalta, vaikka tiedossa olisi tod. näk. lopetusvirhe, jota en ajatellut korjata. Olisi ne voinut ohjata oikealta, mutta sitten olisi pitänyt tehdä säätöä ja paljon, joten ajattelin ottaa radan ihan vaan motivaation kannalta ja riskillä. Rata meni erittäin hyvällä vauhdilla, kepeiltä se hylky, mutta muuten ihan upea suoritus Taimilta. :) Olin todella tyytyväinen vauhtiin ja asenteeseen, kun pelkäsin tämän matkailun vaikuttaneen koiriinkin jo melkoisesti.

Arvin rata meni niin ikään hylyksi, ja tehtiin kyllä rata niin omassa järjestyksess kuin mahdollista... Mutta Arvi kulki ja liiti meidän oman suoraviivaisen radan hienosti, ei siinä mitään. 

Lauantaina Taimi oli selvästi aamusta asti väsyneempi kuin eilen. Ihan ok se kuitenkin kulki, vaikka tuntui, että tahmeamminkin olisi mennyt. Kepit onnistuivat, kontaktit hienot, mutta yhdessä kohtaa amatöörimäinen virhe minulta, jossa Taimi livahti selän takaa väärään päähän putkeen. Sen jälkeen tuli vähän sähläämistä, mutta loppu taas jonkinlaisella tsempillä.

Arvin avoimien sm:ien karsintaradasta en muista juuri mitään, niin väsynyt ja pihalla olin. Mutta se näköjään sopi, sillä Arvi mennä humahti 160 koirakon kisassa nollalla sijalle 24. ja näin ollen pääsi finaaliradalle. Arvilta sujui myös sellaiset paikat, joissa ajattelin sen himmaavan, ehkä eilinen ilottelu kisaradalla toi motivaatiota? Tämä on ollut meidän suurin tavoite viime vuosina, ja tietysti nyt kun olin puolivoimissa, se tapahtui. Nauru Ihan kiva, vaikka se tiesikin päivän pitenevän pidemmäksi kuin ajateltu. Tehtiin ratkaisu, vietiin muut koirat majapaikkaan nukkumaan ja otettiin itsekin puolen tunnin tirsat, ja lähdettiin takaisin. Finaaliradalla Arvi kulki taas hienosti, ja meille vaikeat paikatkin yllättävän hyvällä vauhdilla, mutta muuri jäi välistä, joten tuloksena hylky. Se oli Arvilta miehen työ, melkein säälitti viedä sitä enää radalla (samoi itseä, hehe).

La-su yö nukuttiin parhaiten aikoihin. Olokin oli tänään normaali. Edessä oli enää Taimin joukkuerata joukkueessa Polokoirat. Urakan strttasi Pirjo ja Ruka, me toisina, kolmantena Anna ja Halli (Pihlajamäen Duulenviemä) sekä Reetta ja Verne (Vuosttas Gotka) ankkureina. Taimin rata meni oikeastaan niin hyvin kuin voi vaan mennä. :) Vauhti ja asennetta oli perjantaiseen tapaan, kontaktit näppärät, niissä pysähdyin hetkeksi kehumaan, kepit vaihdikkaat ja kaikki natsasi. Joukkueella meni muutenkin hyvin, myös Ruka ja Halli tekivät puhtaat radat, Vernellä tuli väärään päähän putkea karkaaminen, mutta se nyt kuuluu asiaan. ;) Kokonaissijoitusta en vielä tiedä, kun lähdettiin ajoissa pois.

Huomenna mennään mummolaan, ja ollaan vaan siellä ja nukutaan ja metsästetäöän myyriä.. tai no minä en siihen aio osallistua. Yritetään siis oikeasti vähän rentoutua. Ja viikon päästä tokon sm-koitokset, puuuuhh.