Jospa sitä jaksaisikin nyt päivittää kuulumiset, ennen kuin vaipuvat unholaan. Eilen kokeiltiin siis Joan omalla hallilla tokon avoimessa viimeistä kertaa. Alunperin piti mennä Taran kanssa, mutta Tara opettelee nyt liikkeitä vähän varmemmiksi ja häiriöiden kestämistä, joten Taimipa tuli paikkaamaan tilanteen.
Paikkamakuu: 10
Tässä ei ollut mitään epäselvää. Taimi oli tosi innolla menossa halliin, ja hyvin oli kontaktissa ja kuunteli käskyt. Paikkamakuussa yksi belgi oli loikkinut puoleen väliin kehää, yksi koira äänteli, mutta Taimi oli coolisti.
Yksilöt suoritettiin kolmantena, kerkesin katsoa hyvin edellisiä, ennen kuin menin hakemaan hyvin virittyneen oloisen koiran autosta. Mentiin halliin, seurautin sitä nami kädessä imuttaen lähelle kehää, siitä kehään ja hihna irti. Tämän pitäisi olla merkki, että joo, nyt lähdetään seuraamishommiin. Ehkä minun mielestäni.....
Seuraaminen: 7
Taimipa oli sen oloinen perusasennossa, että "sano nyt se sana, niin mä kimpoon sinne ruutuun, tai minne nyt ikinä kimpoankin, sano nyt se sana". Mitään ruutua ei siis ollut, mutta tätähän ole tässä tällä viikolla koittanut korjata - että hommat lähtee kontaktiosuudella. Taimi hilpaisi seuratessa edelleni hyvän matkaa ja skannaili minne voisi lähteä, annoin uuden käskyn ennen kuin se olisi liian kaukana. Tämän jälkeen homma parani, vaikka jonkun verran se tuntui etsivän edelleen sitä maagista paikkaa (ai mitä?). Puolessä välissä se varsinainen seuraaminen sitten vasta Taimillakin alkoi, eli näytettiin vähän sitä osaamistakin ehkä. 
Olin aika huvittunut.
Liikkeestä maahan: 10
Seuraaminen ihan jees, mutta ei Taimin oikeaa seuraamista. Muuten ei toki ongelmaa.
Luoksetulo: 9
Heh tuota... Aluksikin: pppppphhhhiiihhh... ppphhhhiiiiihhhhh.. ANTEEKSI mutta kuka hemmetti on tunkenut miun polokoiran kurkkuun pillin!?!?! Sillä ei ole ennen sellaista ollut siellä varsinaisesti! Toisekseen, kun keskelle kenttää laitettiin muovinen matala kartio... niin minä näin sieluni silmin yhden parkin porokoiran juoksevan kosketusalustalle.. jonne se ihan liveversiossakin juoksi! Yritin ottaa linjan mahdollisimman kauas kartioista, mutta Taimi juoksi suoraan kohti keskikartiota ja pysähtyi käskystä sen eteen, tassut ei tainneet koskea siihen merkkiin. Käskystä sitten hyvin loppuun ja nätisti eteen ja perusasentoon.
Liikkeestä seisominen: 8,5
Perusasennossa kuulin jotain tälläistä kuin: phhhiiiiihhhhh.. ppphhhiiiihhhh. Jaha. Yritin rauhoitella sitä, mutta taas seuraamisessa sillä oli vähän ajatus jossain eteen sinkoamisessa, vaikkakin ihan jees se kokosi itseään. Seisoi kuitenkin käskystä ennakko-odotuksien vastaisesti, oujea!
Nouto: 0 (siis NOLLA)
Phhhhiiih phhhiiih vaan sullekin. Ja sitten. Kun koira on vietereille viritetty, ja otat kapulan, ja liikkuri kysyy: oletko valmis? Niin silloin kannattaa tehdä se, mitä aina teet kisoissa ja treeneissäkin: odota, ei mene.. *nyökkäys*. Sitten heität kapulan ja teet liikkeen kuten aina ennen. Silloin ei kannata mennä just sillä hetkellä hämilleen, sanoa liikkurille: valmis (--> koira nousee entisestaan, hyvä Laura, eirttäin hieno juttu ). Sitten heität kapulan luvan saatuasi ja katsot, kun koirasi suorittaa täydellisen noutoliikkeen hienoine eteentuloineen, pitoineen ja peruasentoon siirtymisineen... ennen kuin mitään lupia on sen kummemmin annettu. Joo, se oli hienoa se. Muut tekee sen mitä saa, me tehdään se mitä osataan. :P
Kaukot: 10
Olin varma, että se sinkoaisi jonnekin jossain vaiheessa, mutta ei, täydellinen setti. :)
Hyppy: 8
Muuten toki hieno, mutta loppuperusasentoon kaksoiskäsky. Mikä lie ajatuskatkos ollut siinä ekan käskyn aikana, kun ei korvakaan heilahtanut.
Kokonaisvaikutus: 10
Joo, olihan se kivvoo!
Yhteensä 164 p, I-tulos, 3. sija ja TK2. Onhan se kivaa, että koira ei ollut juuri yhtään kuormittunut, oli innoissaan, ja olisi varmaan tehnyt vielä vaikka ja sun mitä, mutta nyt olisi pitänyt jo ottaa vähän alaspäin. Mutta tyytyväisiä ollaan, koska kaikki tavoitteet täyttyi: halusin vielä kerran tulla avoimeen luomaan mukavan fiiliksen ja koekokemuksen, kun seuraavissa luokissa suoritukset taas kestääkin jo pidempään. Olen tyytyväinen, että ollaan treenitty täällä avoimessa näitä kokeita, niin tiedän itse miten koira ja minä toimitaan. Oma mieli oli varsin hyvä - jännitys haihtui ensi metreillä, kun ajatus "täst ei muuten tuu yhtään mitää" tuli mieleen. 
Eli aika rennoissa tunnelmissa vedettiin homma, ja hauskaa se oli. Kaverit olivat ihmetelleen kehänb laidalla, että onko täällä hallissa joku koira, joka piippaa, vai kuuluuko se ulkoa, kun ei tullut mieleen, että se voisi olla Taimi. No, tuotakaan ei aleta vahvistaa todellakaan, mutta uskon, että se jää pois, kun löydetään sopiva koevire.
Nyt aletaan tsekata tuota seuraamista heti alkuun. Kaukoja saakin tehdä nyt hyvällä omatunnolla voittajan malliin. Ruututreenit jatkuu suunnitelman mukaisesti, tunnaria koeliikkeenä rutiininomaiseksi, luoksetulon maahanmenot kuvoihin takaisin, nyt kun avoimet on avoiltu ja BH:t suoritettu. Jepjep, ja nokka kohti uusia haasteita. :)
Kommentit