Käytiin Leenan, Aihkin ja Raikun kanssa treenaamassa kevyessä vesisateen sekaisessa ja trooppisen oloisessa säässä maastohommia. Aloitettiin esineillä. Tehtiin kapeahko mutt pitkä ruutu, johon haastetta toi takalaidan katkaiseva metsätie. Taimille se olikin vaikea. Esineen laittoa ei näytetty, vaan se näki ruudusta poistuvan Leenan. Taimi lähti hyvin ja meni tien yli, mutta kun esine ei heti löytynyt, se palasi takaisin. Uusi lähetys myös hyvä, mutta lähdin lopuksi kävelemään tukena kohti takalaita, ja kohta esine nousikin. Vietiin sama esine uudelleen, se oli vähän puun takana piilossa, ja taas kävi melkein sama - kun ei heti löytynyt, niin jatkoi kyllä etsiskelyä, muttei niin varmana, joten lähdin tueksi. Tämäkin esine nousi lopulta, palautuksethan ovat Taimin vahvuus, eikä niissä edelleen huomauttamista. 

Nyt on tehtävä taas vaikeampaa ruutua siinä mielessä,että esine ei saa heti löytyä, kun vaan juoksee taakse. Eli vähän mättään taa, puun taa, pienehkö esine, maaston värinen.. Mutta hyvä kuitenkin että alkukaudesta on tehty helpompaa motivaation vuoksi, nyt voikin jo vaikeutua. :)

Itse jälki sitten oli varsin hyväntuulinen. Vieras jälki, kuusi keppiä, muutama kulma, perusmenoa muuten. Kerran jälki meni tien vieressä myös, jokunen metsäuran ylitys. Ikää puolitoista - kaksi tuntia? Nosto meni ilmeisesti hyvin. Se vaan lähti jäljelle, tosin vähän oli mietittävä, että oliko se silti jäljellä - ilmeisesti oli ja suht alussa oli vaan kulma. Jos se ei ollut jäljellä, niin hyvin valejäljesti. ;) Mutta siis pian merkille, joten todennäköisesti oli jäljellä. Kulmat oli nättejä, tunnistin ne. Rinteessa sivutarkistuksia, ekan tunnistin, toiseen lähdin vähän mukaan kun ajattelin kulmaksi, mutta Taimi korjasi itse, ja lähti nousemaan takaisin rinnettä ylemmäs ja takaisin jäljelle. Eli ei se jäljellä minua kyllä tottele, mikä on tietenkin ihan tavoiteltava tottelemattomuus! Aika lopussa oli haastava kohta, kun maastossa oli tienhaara tai sellainen metsätiehaara, joka oli aika laaja, eikä siis juuri kasvillisuutta. Siinä Taimilla tuli hukka, mutta se vaan jatkoi ja jatkoi etsimistä, eikä ollut ollenkaan ihmeissään tai luovuttamassa, vaan jatkoi etsimistä kunnes paikansi jatkon, ja siinä oli juuri hyvin namivahvisteet. Siistiä! Sitten olikin vaan loppupätkä, annoin sen mennä vaikean kohdan jälkeisen kepin yli (omaa oppimista..) ja viimeinen keppi sitten nousi vähän jälkijättöisesti, mutta hyvin kuitenkin.

Arvi jäljesti oman kolmen esineen jälkensä hyvin arvimaisesti, mitä nyt alkupätkä oli yllättävän tasaista. Mutta se on kauhean helppoluinen koira, ja jos se hömpsöttää, sen voi vaikka laskea irti, niin se hömpsöttää tarvittavan määrän ja hakeutuu takaisin jäljelle. Ja jos se harhautuu kulmassa väärään suuntaan, se juoksee naama nakkina kohta oikeaan suuntaan, hitto se on hassu. Kahdella ekalla esineellä oli namipurkit, kolmannesta minä annoin namit ja leikittiin myös sillä. Arville pitäisi kyllä tehdä joku oikein pitkä jälki seuraavaksi..