"Isot" koirat saivat laatuaikaa tänään tokomöllien merkeissä. Laitoin Arvin avoimeen mielenvirkistykseksi, ja Taran kanssa tsekattiin voittajan kunto.

Arvi:

Seuraminen perus, eli ei voi aina tietää jätättääkö vai meneekö keskittyminen yli hilseen. Ihan hyvää se oli, ja parani loppua kohden. Liikkeestä maahanmenossa ei kai mennyt ekalla, kun sanoin "väärän" käskyn, mutta omalla maahan-käskyllä meni. Luoksetulo yllättävästi onnistui aika hyvin, tosi jäi noin metrin päähän minusta. Liikkeestä seiso ihan ok. Noudossa heitin kapulan kentän reunan yli, joten pusikosta sen piti vähän etsiä kapulaa, jonka meinasi viedä liikkurille. :D Kannustin tuomaan minulle, luovutus hyvä. :) Kaukoissa sikahienosti, kunnes viimeinen maahanmeno oli vaan liikaa. Hyppy yllätti: Arvi sekä hyppäsi ekalla, että kävi istumaan, mutta luokse tarvitsi monta käskyä ja kannustuksen. Noh, ei olla ikinä muistaakseni tätä tehty, hups. :D

Tara:

Paikallamakuussa otti lonkkalevon, ihan pientä levottomuutta oli ollut. Seuraaminen perustaraa, liikkeestä istuminen niin ikään. Luoksetulossa pysähtyi seisomaan ihan vähän liian hitaasti, mutta maahanmeno oli parantunut huimasti! :D Jee! Erävoitto siis. Mutta eteentulossa jäi Arvin tapaan metrin päähän. Ruutu onnistui tällä kertaa niin hyvin kuin vain mahdollista! Sekin siis erävoitto. Hyppynoudossa ei haukkunut (!) mutta laukka oli vaisumpaa kuin ennen. Metallissa ihan sama juttu, ei haukkua, laukka vaisumpaa, ja vei kapulan Arvia imitoiden liikkurille. Tunnarissa nousi kun käännyin ympäri, laukkasi supervaisusti, mutta omahan sieltä tuli ja palautus parempi kuin edellisissä. Kaukoissa tuli aika paljon eteen heti ekalla seisomisella, muut ihan tyydyttäviä. Viimeinen maahanmeno vasta toisella käskyllä, joten sitten Tara taisi luulla että tulen torumaan, kun väisti taas kun menin sen luo. :(

Päätelmät: Liikkeet meni hyvin, mutta koska haukku on jäänyt pois, homma ei ole enää niin nostattavaa, ja se näkyy työskentelyssä. Dilemma, jonka tiesin karsiessani haukkua... uskon kuitenkin, että jos hiljaisia treenejä ja kokeita saadaan nyt paljon alle, joissa Tara on kuitenkin innoissaan, mieliala paranee. Kaukoista tehdään nyt kivoja, ja seisomista on vahvistettava taaksepäin, jos kerkeisi edes jotain tehdä ennen ensi lauantaita. Ruudun vahvistelua jatketaan kuten nyt hyväksi havaittu. Ehkä se siitä Taran näköisesti sitten suttaantuu. Tosin, jos se into on tuota luokkaa tulevaisuudessakin, niin otetaan vaikka sit se haukku takas. Ei ne numerot Taran kanssa, vaan että tehtäisiin yhdessä kivaa. Mutta uskon, että uusien rutiinien kanssa alkaa homma pelittää, jos vaan jatkan treenaamista sen kanssa edelleen. :)