... kumpaa treenataan tänään, agilityä vai jälkeä, treenattiin vähän molemia. Tallasin n. 200 m pitkän jäljen huurteiseen koivikko-heinikko maastoon, jossa oli myös paljon huurteisia lehtiä, jätin matkalle 3 keppiä, joita en merkennut. Jäljen sen sijaan merkkasin hyvin, tai no oliko siitä apua, se selviää myöhemmin.

Taimin kanssa tein keppejä ensin ihan itsenäisenä esteenä, sitten putki - kepit - hyppy, tai hyppy - kepit -putki. Onnistui, onnistui, hienoo, hienoo. Tehtiin myös eteenlähetys ja irtoamisharkkaa, joka meni irtoavaisesti sekin. Ensin taas kipolla, sitten ilman. Jos kippoa ei ollut, Taimi tuli vaan todella nopeasti hakemaan palkkaa minulta, eikä mennyt yhtään hämilleen. Jokunen takaaleikkauskin johonkin väliin kerkesi tulla, niissä ei ollut ongelmaa. Arvi ja Tara tekivät siinä sivussa jotain pientä kanssa.

Jälki oli vanhennut tällä välillä vajaan tunnin. Jäljennosto onnistui paremmin kuin hyvin. Jälki ilmeisesti haisi selkeästi, sillä Taimi oli kovin iloinen ja vauhdikas jäljestäjä tänään.  :) Ensimmäiselle kepille se valahti maahan kuin jalat katkaistuna, ja pysyi siinä tosi hyvin minua odottamassa. Siinä pysähtyessäni rillit vetivät huuruun, enkä nähnyt kovin hyvin loppujälkeä tai merkkejä, joten koiran mukaan oli mentävä. Innokkaasta vauhdista johtuen toinen keppi jäi matkan varrelle, enkä minä huuruisine rilleineni huomannut, olisiko se merkannut keppiä edes. Viimeiselle kepille kuitenkin pysähdyttiin, himmasin menoa ettei menisi ohi. Jälki todella taisi olla niin  tuore ja selkeä, että se oli menossa jo poismenojäljelleni kepin ohi. Vanhemmilla jäljillä on paremmin nuo kepit ottanut (paitsi nyt se 1. keppi oli erihieno). Olisin voinut itse hallita menoa vähän paremmin, pitää enemmän liinalla tuntumaa. Onnistunut olo jäi joka tapauksessa, kun Taimi oli niin innokas ja tarkasti meni jälkeäkin, ja tuollainen huurteinen pakkasmaa ei ollut ollenkaan paha.