Pentuja tulossa!

Taimi x Hopeaketun Touko Martti

Yhdistelmä KoiraNet-jalostustietokannassa

 

  

Faktat

BH TK2 Taimi, LT 223 ja laukausvarma, TOKO EVL2, Agi 3.lk

Terveys: Lonkat C/A, kyynärät 0/1, polvet 0/0, silmät ok (3/2011), Prcd-PRA A eli terve

JK3 TK3 Hopeaketun Touko Martti, LT 205 ja laukausvarma, TOKO EVL1

Terveys: Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ok (9/2010), Prcd-PRA A eli terve

 

Pennut syntyneet 4.7. -->  PENTUBLOGI   

Lapinporokoirat kaipaavat kohtuullisen paljon liikuntaa ja muutakin (ulkona) puuhailua. Vähintään koiralle kannattaa antaa peruskoulutus, jotta arki olisi mielekkäämpää niin koiralle kuin omistajalle. Muutkaan harrastukset eivät ole haitaksi, jos niihin löytyy kiinnostusta omistajalta ja koiralta. Taimia ja Marttia saa tulla tapaamaan niin kotiin kun harrastuksiinkin!

Lisää Taimista...

Taimi on omilla jaloillaan seisova lapinporokoiranarttu, joka on niin luonteeltaan kuin ulkomuodoltaan rodunomainen. Se on ihmisille nöyrä ja kiltti, mutta se vahtii haukulla reviiriään esimerkiksi ovikellon soidessa.

Taimi työskentelee ihmisen kanssa mielellään, eikä siltä ole varsinaisesti into loppunut, kun tehtävät ovat olleet mielekkäitä ja motivointi on pidetty mielessä. Sen kanssa harrastetaan monia koiraharrastuslajeja. Harrastaessa se keskittyy hyvin ja on tasapainoinen. Poropaimennustestin Taimi suoritti vajaa kaksivuotiaana kunniapalkinnon kera lisämaininnalla ”hyvä rauhallinen kokonaisuus”. Myöhemminkin ollaan vierailtu poroaidassa, ja Taimilla on hyvin paimentavat otteet porojen liikuttelussa.

Metsässä Taimi irtoili nuorempana minun mieleeni liikaa, ja teimme kovasti töitä, jotta se pysyisi lähempänä ja reagoisi nopeammin luoksetulokäskyyn, vaikkei koskaan karannutkaan omille teilleen. Nykyään se pysyy mukavalla säteellä minusta, ja tulee pyynnöstä luo, joten metsälenkit ovat meille kaikille hyvin rentouttava harrastus. Vahvaa riistaviettiä sillä ei ole, jonkun verran ehkä saalisviettiä ennemminkin. Suvusta löytyy myös riistaviettiä (isä, siskot). Taimilla ei ole ollut eroahdistusta, ja se sopeutuu reissatessa ja kyläillessä hyvin uusiin paikkoihin. Taimi on luonteeltaan minulle mieleinen, ja toivon sille jälkeläisiä huolimatta sen pienistä puutteista terveystuloksissa (lonkka, kyynärä). Taimi ei ole ontunut, eikä näistä ei ole ollut nähtävästi Taimille haittaa, eikä siitä ole löytynyt jumeja tai oireita väärin kuormittuneesta liikkumisesta. Taimi onkin ollut aina hyvin reipas liikkuja, ja se liikkuu vaivattomasta säällä kuin säällä erilaisissa maastoissa.

Halusin valita Taimille uroksen, joka on lonkistaan ja kyynäristään terve (eikä lähellä kyynärvikaa), eikä epilepsiariski saisi nousta liian suureksi. Toivoin löytäväni uroksen, jota ei olisi käytetty paljon, ja mielellään se sai olla myös vanhempi, jotta sen luonteesta jo oikeasti tiedetään jotain. Etsimäni löytyikin ihan läheltä. Martti on upea ja varma uros, joka minulla on ilo tuntea niin kotona, harrastuksissa kuin kokeissakin.

... ja Martista omistajansa kertomana

Martti on hyvin monipuolinen ja tasapainoinen uros. Sen kanssa on nykyisin todella helppo elää, se on todella miellyttävä ja huomaamaton sisällä ja lenkillä sitä voi pitää vapaana lähes missä vain. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut ja Martin ensimmäisenä vuotena harjoiteltiinkin paljon (joka päivä, useita kertoja päivässä) kontaktihommia ja luoksetuloa. Riistaviettiä Martti ei omaa mutta lähtee mielellään metsästyskoirien mukaan lyhemmille reissuille. Martin suvussa (emä, osa sisaruksista ja osa jälkeläisistä) esiintyy kuitenkin hyvin voimakasta riistaviettiä jonka periytyminen on hyvinkin todennäköistä.

Martti asuu koiralaumassa ja se sietää hyvin vieraita koiria (myös uroksia jos ne eivät haasta sitä). Se ei kuitenkaan ole kovin innokas tapaamaan uusia koiria ja on hieman epävarma suurissa koiratapahtumissa joka voi purkautua murinana tai haukkumisena. Martin suvussa on on jonkin verran eroahdistuksesta kärsiviä koiria ja nuorempana Marttikin ikävöi yksin ollessaan ja oli sillä sellainenkin kausi että se söi huonosti (mitä ei nykyisin uskoisi!). Martti on itse laukausvarma, kuin myöskin sen aikaisemmat jälkeläiset, mutta suvusta löytyy myös paukkuarkoja koiria. Martti on aina ollut perusterve. Se ei ole ontunut eikä sillä ole ollut lihasjumeja kuin joitain kertoja. Rakenteeltaan se on siis hyvä ja raskaaseen rasitukseen hyvin sopiva, vaikkei mikään näyttelytähti olekaan. Martilla on vahva luusto ja se on hieman raskastekoinen, mikä ei kuitenkaan ole vaikuttanut sen suorituskykyyn ainakaan negatiivisesti. 

Kuva: Birgitta Karhunen

Harrastuksissa Martilla riittää taistelutahtoa ja se on tasaisen varma muttei kovin näyttävä tai nopea suorittaja. Motivoimiseen on saanut tottelevaisuuden suhteen tehdä kovasti töitä mutta varsinkin maastopuolella Martti on varma ja innokas puurtaja.

Ennenkaikkea Martti on helppo kotikoira, uskollinen ystävä ja rehellinen harrastuskaveri. Luonteeltaan se on avoin, vaikkei vieraiden ihmisten liiveihin uikaan. Se on muuttanut monta kertaa ja matkustellut paljon ja aina se on uudessa paikassa kuin kotonaan eikä ole moksiskaan esimerkiksi autossa vietetyistä öistä.

Martti suoritti poropaimennustestin hyväksytysti Kolarissa 2011. Martti on käynyt tämän lisäksi muutamia kertoja poroaidassa hakemassa tuntumaa rodun alkuperäiseen käyttöön.

Ota rohkeasti yhteyttä, jos teillä on koti vailla lapinporokoiraa, tai haluat muuten kysellä näistä koirista tai lapinporokoirasta yleensä. Kerron mielelläni näistä koirista ja tämän yhdistelmän niin riskeistä kuin mahdollisuuksista.   

Laura Okker
laura_ok_ (at) hotmail.com
050 – 534 3216