Käytiin Kaisan ja Laurin kanssa ottamassa vähän treeniä raviradan parkkiksella. Taran kanssa jatkettiin taas niistä iänikuisista. Nopeita maahanmenoja, joita on otettava paljon, ja hyväksyttävä vain ne oikeasti nopeat. Sama virsi siis jatkuu. Kaukoja läheltä palkaten melkein jokaisesta vaihdosta, heti jos menin liian kauas, seisomaan nousu edisti, kun taas läheltä se peruuttaa. Eli palkkaussuunnitelman lisäksi pitäisi miettiä etenemissuunnitelma. Paikkamakuun Laurin kanssa suoritti myös Tara, kun Taimi aloitti tänään odotettavissa olleen juoksunsa.

Taimia rakeiden ja sateen kastelema maa vähän ällötti, varmaan vielä alkaneiden juoksujen lisäksi, ja perusasentoja meinasi jäädä seuraamisen yhteydesä.. Noudon palautuksia parit hypyn yli, ja kokonainen hyppynouto, joka oli todella hyvä! Tunnaria otettiin myös, mutta kapulat eivät olleet parhaat mahdolliset, vaan autossa kuukausikaupalla seisoneet ja Taimi odottikin ensimmäisessä tunnistustehtävässä selvästi minun vahvistusta.. Kolmannella kuitenkin kokonainen tunnari, mutta luovutus ei onnistunut, vaan heti kun laskin kättä, Taimi sylki kapulaa. Luovutuksia pitää ottaakin nyt omana treeninä, ei olla miesmuistiin tehty! Ei tavallisella eikä tunnarilla, ja sehän pitää hyvin kapulaa, mutta sylkäisee heti kun luulee namia tulevan. Loppuun kaukoja. Heti kun keskittyminen herpaantui, ei vaihdot olleet niin puhtaita. Motivointi oli kuutenkin kunnossa, kuten ajattelin. Itse olin treeneissä vähän turhan hektinen, eli vähän voisi rauhoittua taas. Lisäksi pitää keksiä treeneihin joitain vaihtelevia yllätyselementtejä, kun urautumista on taas havaittavissa.

Kotona tehtiin vielä kaukoja, ja ilmaisin Taimille, jos vaihto ei ollut puhdas: "oho, väärin". Palautus, ja uusi yritys, jolloin onnistuneesta palkka. Ruokakupilla tekee puhtaat vaihdot, mutta muualla saattaa tulla seisomaan nousussa takatassu eteen --> seuraava vaihto ei puhas. Jep, näin mennään nyt, ja uskalletaan tehdä muuallakin.