Käytiin ottamassa tokotottista Niikalla Heljän ja Riikan kanssa. Tara oli päätähtönen, ja teki alkuun Wiccan seurana paikkamakuun. Oli vähän levoton, muttei ihan hirveän pahasti.

Taran ensimmäisenä jutskana oli luoksetulo. Ensimmäinen palloavusteisena, toinen kokonaisena. Se kokonainen ei ollut kovin hyvä, seisominenkin venyi turhan paljon. Kyllä sillä jotain pisteitä heruisi, mutta ei hyvä ollenkaan. Ruutu loogisesti seuraavana. Ruutu oli tosi helpolla paikalla ja hyvin näkyvä. Mutta se ei vaan ollut sellainen juttu, jota Tara olisi tänään voinut tehdä. :P Ensin parin metrin päästä ohi, ja haistelemaan muutaman metrin taaempana ollutta kuoppaa. Sitten hyvin kohti ruutua, ja yhtäkkinen käännös jonkun millimetrin kokoisen namin (?) vuoksi. Maa haisi kaikista koirista tosi hyvälle, mitä lie ollutkaan siellä.. Meni niin naurettavaksi pelleilyksi koko homma, ikinä ole sellaista nähtykään; seuraavana vuorossa oli ihmisten luokse juokseminen ja vasten hyppiminen! Tai missä järjestyksessä ne nyt tulikaan, mutta nämä kaikki nähtiin. Tuli sellainen olo, että koira voisi mennä hetkeksi autoon rauhoittumaan...

Autotauon jälkeen Ruutu meni oikeastaan niin hyvin kuin vain voi. ;) Kaukoja jokseenkin kisamatkasta, vaihdot olivat hurjan hyvät! Haukahti joissain, ja seisomaannousu oli vaikea (halusi istua), mutta muuten tekniikka ja mieli olivat oikein kohdillaan.

Taimin hommat käsittivät helkilöryhmässä seuraamista, ja pientä onkileikkiä lopuksi. Liikkeestä istuminen, maahanmeno ja luoksetulo, jossa vapautus vauhdista. Loppuun eteenmeno, jossa superhyvä seuraaminen, ja sokkona lähtö valmiiksi laitetulle kupille. Lähti räjähtävästi, himmasi vähän hiljempaan vauhtiin mutta juoksi kohti reunaa, ja sitten lähti taas täysiä.

Tällä välillä jäljet olivat muhineet Taimille ja Ajalle. Taimin jälki oli aika haastava. Se lähti rinteessä, meni parin metrin päästä tietä mukaillen, tien puolelle muutamaksi metriksi, tien yli, kaksi kynittyä eläintä maassa (tai niiden karvat, höyhenet, luut), ja loppu helpompaa menoa. Pituutta ei ihan hirveästi, kun tuli ne raadot siihen haasteeksi. Ikää reilu pari tuntia. Lähti innolla, meni takajäljelle. Luulen, että tuuliolosuhteet toivat hajua sieltä voimakkaasti. Tien reunustan mukailu oikein hyvä, tiellä oleva pätkä tosi hyvä (osittain namitettu, muttei aluksi huomannut edes nameja), ylitys ok, mutta raadot olivat liikaa. Annoin hetken haistella, kielsin ja kehotin jäljelle. Taimi meni, mutta heti se toinen raato taas sotki, siitä se jatkoi kyllä hyvin, mutta keppi oli heti parin metrin päässä, ja ehkä liian lähellä. Olisi pitänyt antaa sen jatkaa vaan jälkeä, koska sillä oli hyvä imu, mutta odotin että nostaa kepin. Tämän jälkeen ihan ok, mutta epävarmuutta näkyi. Itse en ollut varma ollaanko vähän sivussa, yritin lukea Taimia ja maastoa, ehkä liikaa maastoa. Taimi alkoi olla sen oloinen, että aja ite kun tiedät paremmin missä se menee. Jatkettiin kuitenkin taasselvästi jäljellä, loppukeppi häämötti ja se nousi parhaiten kaikista kepeistä.

Tämän päivän ansioiksi voinen lukea sen, että uskoisin tunnistavani, jos Taimi tsekka eläinten hajua. Kun ynnään sen, miltä se näytti karhun jäljen kohdalla silloin joskus, sekä ne kerrat, jolloin ristetään hirven jäljet ja se tsekkaa ne, ja tämän päivän haistelu raadoilla, on minulla aika selkeä kuva siitä, miltä Taimi näyttää eläimen hajulla. Nyt haastetta on ollut hyvin kahdella edellisellä jäljellä. Itselleni tekisi hyvää olla kuitenkin vähän varmempi. Seuraava jälki saisi olla taas helpompi. Ehkä pidempi, mutta muuten aika perus.