Mielenkiinnolla lähdettiin aksatreeneihin eilen. Oli nähtävä, olisiko Taimi vähän jo aktiivisempi aksankin suhteen. Alkuun käytiin ihana hiittiradan lenkki pitkästä aikaa. Suri harkkaili maneesin katsomossa surisemista ja kontakteja. Siis keksin laittaa kosketusalustan katsomon rappusten alapäähän, ja sain siinä ihan sika hyvän kontaktiharkan. Tyyliin koira rappuset ylös, sieltä alas ja kosketusalustalle – odotus – vapautus – koira ylös – kosketusalustalle – odotus – vapautus. Rutiini saatiin kohdilleen ja Suri toden totta tämän osasi jo! Vittiläine vaan. :D

Arvilla oli hyvä meno, joskin rimat oli keskimmäisessä medissä. Joka tapauksessa sain kunnon taistelumentaliteettia sille. Taimin kanssa halusin samaa, ja tässä treenissä oli viime kisojen ultimate-virhekohta, eli putken ohi vienti.

Taimi kuitenkin lähti taas vähän tahmeasti, kuten kisoissa se on nyt tehnyt. Tämä kuitenkin on uusi, nyt pentuloman jälkeen tullut juttu selvästi, sillä tahmeita lähtöjä, etenkään kisoissa, ei aiemmin ollut. Kumma juttu. Keskusteltiin kouluttajan kanssa asiasta, ja nämä pitää nyt huomioida ja ottaa työstöön. Putken ohi viennit oli kuitenkin nyt kohdillaan. Muutenkin meno oli parempaa, mutta ei entisenlaista kuitenkaan – se ei tuntunut käteen samalta. Onko Taimi löytänyt sisäisen porokoiransa, vai onko tämä vielä ohimenevä vaihe, joka saadaan treenaamalla ja ajan kululla menemään ohi. Toivottavasti. Joka tapauksessa suunnitelmissa on nyt ihan selkeästi irtoamis- ja itsetunnonkohotusharkkaa jatkossa. Kyllä se koukerot osaa, nyt pitää vaan mennä. Olen itse kyllä ohjannut sitä aika paljon enemmän vedättäen yhden kepeillä tehdyn huomion jälkeen, mutta se voikin olla yksi avainkysymys. Vedättäminen väärässä kohtaa ei auta, vaan se alkaa ennemmin vetää käsijarrua. Myös kepeillä. Siispä omat kuviot nyt suurennuslasin alle ja uutta inspistä tässäkin hakemaan.