Pieni koirien näytelmäkerho ja sen tukiyhdistys suuntasi Keuruulle tsekkaamaan äidin ja tyttären kehäkuntoa. Taimi avoimissa ja Suri pennuissa.

Suri:

"Oikeat rungon mittasuhteet omaava, hyvä koko, hieman haja-asentoiset korvat ja vierasilmeinen pää, hyvä raajaluusto, rintakehä saisi olla pidempi, hieman jyrkkä lantio, liikkuu hyvin, miellyttävä käytös." PEK3 / 3

Tässä ei sitten ollutkaan rastia siinä luonnekohdassa erikseen.

Taimi:

"Riittävän rungon pituuden omaava hyvän kokoinen narttu, oikea ilmeinen pää, olkavarsiu saisi olla viistomi, hieman pehmeä karvanlaatu, hieman jyrkkä lantio ja turhan korkea häntä liikkeessä, takaraajojen liike saisi olla voimakkaampi, miellyttävä käytös.

Rasti kohdassa: rodunomainen lähestyttäessä

Tytöillä oli aika hauska näyttelypäivä. Suri oli aluksi tulisilla hiilillä ja vähän haukkui ekoilla nähdyille koirille. Otin vähän kontaktia, ja se palasi maankamaralle. Hirveän hauskaa siitä oli hyppiä hangilla ja touhottaa, ja pääsipä se sitten ennen kehää onneksi vähän leikkimään Oivan, Kirjokannen Juomaripojan, kanssa. :) Sitten  muistuttelin, mitä ollaan treenattu viikolla, eli seisomista, ja kohtahan se mieleen muistuikin. Kehässä sitten Suri kykenikin hienosti seisomaan aloillaan, ja ravasikin, joskin muutamat iloriemulaukkaset nähtiin. Minusta oli aivan mahtista nähdä, miten se sitten kykeni keskittymään hommiin ja minuun kuitenkin, kun oli saanut vähän höyryjä päästeltyä. No joo, näyttelyt ja näyttelyt, mutta on siellä paljon koiria ja selkeä tehtävä tehtävänä. Näistä saa miellyttäviä kokemuksia siihen, että on monta koiraa ja ihmistä, mutta että se hihnan yläpää pitäisi muistaa sieltä myös. ;) Suri rakasti tietysti tuomaria, ja antoi hienosti katsoa hampaat (olen muutamasti itse niitä katsonut). Kovin keskeneräinen se on, mutta mielestäni monesta kohtaa tosi lupaava. Liikkeet tullee olemaan paremmat kuin Taimilla, ellei mittasuhteet kovin muutu vielä. Ilmeestäkään en ole huolissani. :D Parempi ruma ja reipas kuin jotain muuta. ;)

Taimi oli vähän innoissaan, kun otin sen autosta. Heti alkuun hommavenytykset. Kehässä se käyttäytyi taas ammattimaisesti, ja sen seisominen on sekä parantunut, että se malttaa olla paikallaan ilman askellusta. Mitä nyt tietty se +20 pakkanen vähän kipristeli tassuja. Liikkeessä häntä nousee, ja tuo taka-askellus tutusti lyhyt. Pitäiskö laittaa vähän palloa jalkaan ja treenata. ;) Mutta ihan siis Taimin perusjutut näkyvillä.

Pieni kennelpoika oli taas luotettava: heräsi, kun omat koirat oli hommansa tehneet. Se on kyllä hyvä kennelpojan alku. :D Pitääpä katsella joitain näyttelyjä Taimille tälle vuotta. Kevään mittaan kyllä täällä päin on jonkun verran. Surin kanssa voi olla parasta odotella rauhassa kypsymistä, tuollaista ruoskaa ei juuri arvosteta, ja riittänee yksi ravostelu / luokka katsomaan sen kehitystä. Mutta katsellaan, onhan se omalla tavallaan aika hauskaakin, eikä iin vakavaa varsinkaan.