Tänäänpä käytiin Tiinan kanssa vaihteeksi jäljellä. Pieni kennelpoika pääsi vaunuissa mukaan, ja oli kyllä mallikelpoisesti. ;) Siis nukkuin matkan pellolle, jälkien tallauksen, lenkityksen, jälkien ajon ja vielä kotiin ja sielläkin uni vaan jatkuu. Pitäisköhän käydä katsomassa, että hengittääkö se vielä. :P

Mutta siis tällä kertaa Surille useampi kulma, ihan raa'asti ysikymppisiä, yksi kaarrospätkä, ja puolesta välistä asti säännöllisiä tyhjiä askelia mukana. Jälkien vanhetessa käytiin lenkillä, ja Meten lisäksi Suri pääsi tutustumaan Myrttiin ja Jaavaan. Erittäin hyvin meni lenkki. :)

Annoin Surin nostaa itse jäljen, ja tutulla tyylillä mentiin. Kulmat oli erinomaiset, ja sikäli mikäli tulkitsimme oikeat askeleen tyhjiksi oli niissäkin tyyli hyvin tyydyttävä: se nuuski jäljen ja siirtyi seuraavaan! Jatkamme siis näillä seuraavat x määrä jälkiä, jos ja kun sille tulisi noin hieno tyyli.

Olen miettinyt, opettaisiko suoraan kepit vai putkit ensin ja niihin sitten yhdistettynä kepit. Purkkia puoltaa minulle lähinnä palkkaukselliset asiat, vaikka suoraankin kepeillä olisi ihan mahdollista mennä. Saatan päätyä purkkeihin.

Kun peltoja halkovalle tielle oli ajettu uutta hiekkaa, syttyi idealamppu tehdä hiekkatiejälkeä. Surille n. 10 m pätkä, joka oli kyllä sekin oikein mallisuoritus, että mitä sitä nyt sitten ihmettelemään. :D Taimille voisi esmes käydä tekemässä vastaavan, mutta toki pidemmän ja esineet, sillä siihen saisi sillekin jotain pientä pähkinää purtavaksi. Tosin pitää odottaa isompaa kennelpoikaa kotiin, tuskin tuo nuorempi enää meinaa toisia vastaavia unukoita ottaa.

Taimin kaukot ja Surin nouto etenee hyvin - siis on ahkerasti tehty.