Ah, pitkästä aikaa hukkikset! Ensin etsi Taimi, jolla on nyt selvästi tapahtunut paljon etenemistä ja juttujen loksahtamista paikoilleen. Hyvin motivoituneesti se lähti taas metsään, ja itseasiassa taas vähän katosikin näköpiiristä, ja minua jännitti, kuulenko maalimiehen kehut, jos se löytää maalimiehelle. Mutta kohtapa edestäpäin raikaa pienen porokoiratytön haukku. Sinnepä siis kehumaan ja palkkaamaan hienoa etsijää. :) Taimi oli haukkunut, sitten katsonut sinne suuntaan, mistä olin tulossa, haukkunut lisää, taas katsonut joko tulen jne. Ja kun se oli palkattu, ja otin etsintäliivin pois ja Taimin hihnaan, se oli selvästi työnsä tehnyt. Tämähän on tietysti nyt tämän kesän juttu ollutkin, eli että se tajuaa, milloin hommat ovat jo loppuneet, mutta tuo sen omaehtoinen haukku, ja huoli siitä, tulenko minä varmasti sinne maalimiehelle, oli tosi iso edistysaskel. Jippii Taimi! :D

Taralla oli maalimies ison kiven päällä. Näitä oli pari viime kesänä, ja hirvitornissa sitten talven-kevään aikana pari - siis korkealla olevaa maalimiestä. Tara joutuikin ihan kunnolla aivotyöskentelemään tämän pähkinän äärellä. Se oli jo käynyt kiven juurella, mutta sitten ihmetellyt, mihin haju katosi ja lähtenyt takajälkeä pinkomaan. Lopulta se kiersi kiveä, haistoi kiven alla ollutta kuoppaakin, mutta sitten hiffasi mennä kiven päälle.

Taimi sai uuden kaverin, Raiku-porokoiranpennun. Käytiin treenin jälkeen vielä uittamassa Tara, Taimi, Aihki ja Raiku. Ja nyt on niiiiin väsynyttä porukkaa.