Porokoiraporukassa treenattiin raviksella Taimin kanssa. Osallistuttiin joukkopaikkamakuuseen, kävin piilossa eripituisia pätkiä, mutta olin myös näkyvissä, jolloin paikallaolo pysyi oikeanlaisena asenteelta ja asennolta. Paikkamakuun jälkeen tehtiin viikon tokoliike, tällä kertaa kaukoja, kun tunnarit jäi kotiin. Yksittäisiä ja kaksittaisia lähinnä, kaikki oikein ja hyvin! :)

Muuten sitten pakka on vähän levällään. :P Mutta ah niitä ihania oivalluksia, joiden avulla varmaan saadaan asiat etenemään! Nyt näkyy vähän seuraamisessa, että eteenmenoa on tehty. Taimi ei skannaa ja haahuile kuten silloin yhdessä vaiheessa, mutta välillä katse käy kentän laidoilla ja mahdollisissa kohteissa, ja paikka vähän irtoaa. Ei paha, mutta en ole tyytyväinen siihen sellaisenaan, eikä saa lähteä menemään huonommaksi. Eli jatkuvampaa tiiviyttä ja kontaktia hakemaan seuraavaksi.

Tein pari istumista irrallaan, ja sitten liikkeessä meni maahan. Ja silloin sen keksin. Ensinnäkään se ei tee istumista, jos seuraamispätkä on pidempi kuin ~5 askelta. Teen istumista aina hyvin nopeasti seuraamisen alettua, ja jos tehdään kunnon pätkä seuraamista, se ei oikein istu. Siispä: toistoa, toistoa toistoa.. Paremmin ärsykekontrolliin, ja seuraamismatkaa kasvattamaan.

Maahanmeno ja luoksetulo olivat hyvät. Ehkä se maahanmeno on vielä mukavampi, koska siitä seuraa luoksetulo, joten se on mielekkäämpi ja helpompi verrattuna istumiseen. Istumisesta on annettava loppupalkka, kun se onnistuu joku kerta oikein hyvin.

Loppuun nouto, jossa pidin pannasta saadakseni isoon kapulaan nyt ihan kunnon draivin. Se olikin oikein hieno nouto. :)

Nyt uusilla ideoilla eteenpäin. On se vaan vaikeaa olevinaan tuo typerä tottispätkä, joka koostuu helpoista liikkeistä... Mutta haluan tehdä sen nyt kunnolla, eikä oikoteitä ole.