Onpa ollu nautinnollista olla kotona näiden pakkasten aikaan. Ei kiirettä treenaamaan, uunien lämmössä köllötellen.. no mitä nyt koirat kuitenkin alkoi olla sitä mieltä, että jotain äksönii. Täällä hiljaisilla mailla on se etu, että voi lenkkeillä irti, jolloin koirien tassut eivät palele, kun menevät omaa tahtiaan. On menty potkukelkalla ja ilman. Kahdesti olen valjastanut nyt koko jengin (Suri irti) eteen, ja kyllä siitä jotain ehkä joskus tulee. :D Ellen tapa niiden intoa ennen kuin vauhtiin päästään. :P Tänään viimeeksi mentiin ensin 4 km lämmittelylenkki ihan kävellen, jonka jälkeen valjastin valjakkoni kolmen kilsan pikasprintille. Homma lähti aika hyvin, Taimi veti tosi hyvin. Sitten iski Suri takavasemmalta, komensin sitä, niin koirat vähän otti itseensä, eikä olleet yhtään varmoja kai hommasta. No, jotenkin päästään jatkamaan puoleen väliin lenkkiä. Mie oon oikeesti joku maaginen koiraauktoriteetti, mistä haluaisin eroon. Vieraatkin koirat on kuin kirkonpenkissä, jos erehdyn komentamaan.  Sitten käännyttiin kotiinpäin ja muutamalla taikasanalla sain ne lähtemään aika hurjaa kyytiä vetämään kotiin päin (missä Tomi.. ruokaa.. syömään. :D ). Se OLI hauskaa. :D

Ollaan sisähommailtu viime päivinä vaihtelevin jutuin. Taimi on tehnyt kaukoja lähinnä. Ja se alkaa kuunnella tosi hyvin. Välillä siitä näkee, että se meinaa tehdä vaan jonkun liikkeen, mutta kun kuuleekin käskyn, muuttaa tekemistään oikeaan. (Joo, se on vähän outo koira noissa kaukojutuissa joskus). Siitä on pidetty pileet, jotta ne korvat oikeasti nyt pysyisi hommassa mukana. Ja kun olen sitä noudossa vinosta eteen suoraan tulemista yrittäänyt treenailla, keksin tosi hyvän harkan ihan ilman kapulaa eteentuloon, sillä uskon pääsevän pikkuhiljaa tuloksiin. Jei. Pitäisi vieä hakea tunnareita sisälle, ja tehdä sitäkin. Olisi sitten koetta varten edes jotain vakaalla pohjalla. :D

Suri on saanut opetella agilitykoiran juttuja. Yritän to-del-la nyt panostaa yhteen lajiin, ja siihenkin kaikkea kivaa, kaikkea tukevaa treeniä vähän niin kuin sen perustreenauksen kustannuksella. Täytyy mennä eteenpäin, oppia, muuttua. Kontakteja on opeteltu edelleen rappusilla. Etenee, pikkuhiljaa. :) Tänään kuitenkin vähän tottishommiakin. :) Sivulletuloa (aika mainiota), maahanmenoa ja öö, ei muuta. Lisäksi olemme treenailleet sitä näyttelyseisomista, ja sanoisinko että aika yllättävän hyvin ja nopein tuloksin!!! Mutta kantaako vielä tositoimissa, no ei tarttekaan, se on PENTUluokka. Ja kun niin innostun aina Surin kanssa touhutessa, niin pidän silti pään kylmänä. Vaan parastahan siinä on se, kun se on MIUN koira kirjaimellisesti, miten se hajoilee atomeiksi, jos yhtään innokkaammine kehuu.. siinä taitaa olla aika hyvä reservi tulevaisuutta varten. Namskista vaan, elämä on ihan hyvä siis in the end of the day.